Tutkimus avaa karttapohjaisten osallistumismenetelmien roolia nykypäivän suunnittelussa

Artikkeli on alun perin julkaistu Maankäyttö-lehdessä (3/2018).

Karttapohjaisilla osallistumismenetelmillä tarkoitetaan verkkopohjaisia kyselyitä, joiden avulla kansalaiset voivat merkitä omia ideoitaan, kokemuksiaan ja mielipiteitään digitaalisesti suoraan kartalle. Näiden osallistumismenetelmien käyttöä ja vaikuttavuutta on kartoitettu Suomen ympäristökeskuksen ja Mapita Oy:n yhteistyönä osana CORE-hanketta, joka keskittyy yhteistoiminnalliseen ympäristön käytön hallintaan (www.collaboration.fi). Tutkimus perustui maankäytön ja suunnittelun asiantuntijoille suunnattuun verkkokyselyyn sekä kyselyn tuloksia syventävään viiteen tutkimushaastatteluun. Kysely oli avoinna 5.4.–26.4.2018 ja keräsi 80 vastaajaa. Verkkokyselyllä pyrittiin selvittämään kyseisen osallistumismenetelmän käytön taustoja ja kokemuksia menetelmän hyödyllisyydestä, haasteista ja vaikuttavuudesta. Tutkimushaastattelujen kohteiksi valittiin erikokoisia loppuvaiheessa olevia tai päättyneitä suunnitteluhankkeita, joissa on hyödynnetty karttapohjaisia osallistumismenetelmiä. Haastateltaviksi hankkeiksi valikoitui Helsingin yleiskaava 2050, Helsingin yleiskaavan varjokaava Pro Helsinki 2.0, Mikkelin kantakaupungin osayleiskaava 2040, Rovaniemen ja Itä-Lapin maakuntakaava ja Salpausselän Teivaan hotellin asemakaava.

Karttapohjaisten osallistumismenetelmien avulla voidaan tuottaa uutta tietoa, joka perustuu kansalaisten kokemuksiin ja näkemyksiin. Tällaista paikkaan sidottua tietoa on viime aikoina hyödynnetty etenkin yleis- ja asemakaavoituksessa ja yhä enemmän myös liikenne-, viheralue- ja luonnonvarojen käytön suunnittelussa.
Lämpökartta Helsingin yleiskaavan varjokaavan karttakyselyn “tästä kohdasta suunnitelmassa pidän” -vastauksista (Maptionnaire).

Lämpökartta Helsingin yleiskaavan varjokaavan karttakyselyn “tästä kohdasta suunnitelmassa pidän” -vastauksista (Maptionnaire).

Karttakyselyt osana osallistumismenetelmiä

Verkkokyselyn perusteella karttakyselyiden asema suhteessa muihin osallistumisen ja vuorovaikutuksen menetelmiin näyttää vahvalta: karttakyselyt valittiin yhdeksi käytetyimmistä menetelmistä työpajojen, asukastilaisuuksien, sosiaalisen median ja tavallisten kyselyiden ohella. Vastaajien kokemukset karttakyselyistä olivat pääsääntöisesti myönteisiä. Valtaosa vastaajista oli täysin (42 %) tai jokseenkin samaa mieltä (46 %) siitä, että karttakyselyistä oli hyötyä suunnittelutyössä. Vastaavasti 82 % vastaajista koki, että karttakyselyillä kerätty aineisto oli hyödyllistä. Myönteisten kokemuksien vuoksi valtaosa vastaajista suunnitteli käyttävänsä karttatyökaluja myös tulevaisuudessa, joko harkiten valikoiduissa projekteissa (65 %) tai mahdollisimman laaja-alaisesti useissa hankkeissa (33 %).

Avovastauksissa karttakyselytyökaluja pidettiin pääasiassa muita menetelmiä täydentävänä keinona, jonka ei ainakaan vielä nähty täysin korvaavan perinteisiä osallistumismenetelmiä. Syinä tähän nähtiin osallistujien rajallinen tekninen osaaminen ja mahdollisuudet hyödyntää tietotekniikkaa. Noin puolet vastaajista keräsi osallistujilta palautetta työkalun käytöstä ja palaute on ollut pääasiassa myönteistä; karttakyselytyökalua pidettiin mielenkiintoisena ja hauskana tapana osallistua. Osa vastaajista on kuitenkin kokenut teknisiä haasteita ja epäillyt vastaamisen vaikuttavuutta.

Chart1.png

Ratkaisuja vuorovaikutuksen ja osallistumisen ongelmiin

Yleisesti suurimmiksi osallistumis- ja vuorovaikutushankkeisiin liittyviksi haasteiksi vastaajat nostivat esille osallistujien alhaisen lukumäärän, näiden taustojen yksipuolisuuden ja vahvojen, negatiivisten mielipiteiden korostumisen keskustelussa. Karttakyselytyökalut koettiin hyödyllisiksi näissä tilanteissa, koska laajemman ja taustoiltaan monipuolisemman osallistujajoukon tavoittaminen on helpompaa verkossa. Lisäksi karttakyselyiden visuaalisuus ja helppous houkuttelee myös tyytyväisiä kaupunkilaisia jakamaan mielipiteitään. Esimerkiksi Salpausselän Teivaan alueelle suunniteltu kylpylähotelli oli herättänyt paljon negatiivista huomiota ja kaavatyön lopettamisesta keskusteltiin. Karttakyselyn tulokset kuitenkin yllättivät päättäjät; kyselyyn vastanneista suurin osa suhtautui asemakaavaan positiivisesti, vaikka yleisötilaisuuksissa tunnelma oli ollut päinvastainen. Vastaavasti Helsingin kaupunkibulevardien kannatus yllätti kaupunkisuunnittelijat.

Karttakysely itsessään ei ratkaise konfliktitilanteita mutta niiden avulla voidaan saada laajempi kuva kansalaisten näkemyksistä. Toisin kuin usein yleisötilaisuuksissa, karttakyselyiden avulla tavoitetaan rakentamishankkeiden vastustajien lisäksi myös kaupunkialueiden kehittämisestä kiinnostuneita asukkaita. Myös alueellisesti laajoissa hankkeissa, kuten yleiskaavoituksessa, karttakyselyt koettiin hyödyllisiksi, koska kommentit voitiin vaivattomammin kohdentaa oikeaan paikkaan. Yksi osallistumis- ja vuorovaikutushankkeiden haaste oli myös tiedotus; sekä sisäinen että ulkoinen viestintä koettiin ongelmalliseksi. Karttakyselyjen koettiin parantavan suunnittelijoiden ja osallistujien välistä tiedonkulkua, koska osallisia oli helppo pitää mukana koko hankkeen ajan karttakyselyn ja nettisivujen avulla.

Perinteiset osallistumis- ja vuorovaikutusmenetelmät ovat haasteellisia ja aikaa vieviä, mutta karttakyselytkään eivät ole täysin ongelmattomia. Kyselyyn vastanneet nimesivät suurimmiksi karttakyselyiden käyttöön liittyviksi haasteiksi tekniset ongelmat sekä aineiston analysoinnin ja kyselystä tiedottamisen. Tekniset ongelmat olivat useimmiten laitteisiin ja nettiyhteyteen liittyviä, mutta myös osallisten tekniset valmiudet olivat paikoin rajallisia. Myös karttakyselyn laatijalla saattoi olla teknisiä ongelmia kyselyn luomisvaiheessa. Analyysivaiheen työläys yllätti monet vastaajat ja useat painottivat, että aineiston analysointia pitää suunnitella jo etukäteen ja siihen pitää varata resursseja ja osaamista. Erityisesti avovastausten ja yksityiskohtaisia paikkamerkintöjä koskevien kommenttien läpikäynnin mainittiin vaativan paljon resursseja. Kyselyn markkinointi monen kanavan kautta nähtiin myös tärkeänä. Mikäli kyselyä ei mainostettu tarpeeksi, vastaajamäärät saattoivat jäädä alhaisiksi.

Chart2.png

Uudenlaista tietoa ja vahvempaa vuorovaikutusta

Valtaosa kyselyyn vastanneista ja haastatteluihin osallistuneista koki karttakyselytyökaluilla kerätyn aineiston hyödylliseksi. Karttakyselyillä haluttiin tavoittaa enemmän ihmisiä ja saada myös hiljaisempien ihmisryhmien, kuten nuorten aikuisten, mielipiteet kuuluviin. Vastaajien mukaan kyselyt ovatkin keränneet enemmän vastauksia kuin muut osallistumismenetelmät ja etenkin nuoremmat ikäluokat ovat osallistuneet karttakyselyiden kautta. Vaikka karttakyselyiden vastauksissa tuli ilmi paljon samoja asioita kuin muiden osallistumismenetelmien kautta, myös eroja oli havaittavissa. Paljon vastauksia keränneet alueet olivat jo usein julkisen keskustelun aiheena ja siten suunnittelijoiden tiedossa. Karttakyselyiden avulla saatiin kuitenkin uutta tietoa myös muista asukkaille tärkeistä alueista, joiden kehittämiseen esitettiin hyvin perusteltuja ehdotuksia.

Karttakyselyiden visuaalisuus ja helppous houkuttelee myös tyytyväisiä kaupunkilaisia jakamaan mielipiteitään.
Karttakysely itsessään ei ratkaise konfliktitilanteita, mutta niiden avulla voidaan saada laajempi kuva kansalaisten näkemyksistä.

Vaikuttamisen mahdollisuudet ja haasteet

Valtaosa kyselyyn vastanneista katsoi, että karttakyselyillä kerätty tieto auttaa ymmärtämään osallisten tarpeita ja näkemyksiä sekä voi vaikuttaa suunnitelmien sisältöön. Tutkimushaastatteluiden perusteella vaikuttavuuden nähtiin olevan sitä parempaa, mitä aikaisemmassa vaiheessa suunnitteluprosessia tietoa kerätään. Vaikka varhainen vaihe koettiin hedelmällisimmäksi ajaksi osallistua, luonnoksen tai ehdotuksen kommentoinnin uskottiin olevan osallistujille helpompaa ja vastausten sisällön parempaa. Yksi suurimmista haasteista olikin olennaisten vastausten puute. Kansalaisten ymmärrys kaavaprojekteista on usein puutteellista ja tämän vuoksi karttakyselyiden kautta saadut vastaukset olivat joko liian pikkutarkkoja tai ympäripyöreitä. Vastaavat kommunikaatio-ongelmat voivat heikentää kansalaisten luottamusta päättäjiin ja kaavaprosessiin, kun yksityiskohtaiset ehdotukset eivät toteudu strategista suunnittelua varten tehdyn kyselyn kautta.

Haastatellut kertoivat myös onnistumisista. Hyvin perustellut ja kaavan kannalta olennaiset vastaukset oli usein otettu mahdollisuuksien mukaan huomioon kaavaratkaisuissa. Helsingin yleiskaavan karttakyselyssä nousi esille joitakin viheralueita Vantaanjoen rannalta, jotka asukkaat kokivat tärkeiksi. Osa näistä alueista jätettiin tämän seurauksena yleiskaavassa vihreiksi. Myös oikeanlaisella kysymyksenasettelulla saatiin selville yllättäviäkin asioita. Mikkelin kantakaupungin osayleiskaavan kyselyssä asukkaat saivat rajata kartalle alueen, jonka he kokevat keskustaksi. Suunnittelijoille tuli yllätyksenä, kuinka suureksi asukkaat keskustan käsittivät. Tämän havainnon seurauksena keskustan aluetta laajennettiin myös tulevassa kaavassa.

Kyselyyn vastanneet kertoivat, että kerättyä tietoa on hyödynnetty mahdollisuuksien mukaan suoraan suunnitelmissa joko tekemällä muutoksia aineiston pohjalta tai poimimalla mahdollisuuksien mukaan aineistosta ajatuksia kaavoitukseen. Aineisto on voinut toimia lähtökohtana suunnittelulle ja sitä on käytetty hyödyksi myös kaavantyöhön liittyvissä työpajoissa. Aineistoa on myös ollut mahdollista käyttää hyödyksi muissa hankkeissa. Monet vastaajista kokivat karttakyselyillä kerätyn aineiston tärkeäksi, koska se nosti esille uusia kehitettäviä kohteita ja antoi tukea jo aiemmin tärkeiksi tunnistetuille asioille. Kaavasisältöön vaikuttamisen lisäksi vastauksissa mainittiin, että karttakyselyiden tuloksia on aktiivisesti tuotu esille ja aineistoa jopa julkaistu avoimena datana.

Karttapiirroksien tuottama hyöty riippuu myös suuresti suunnittelijoiden tavoitteista. Rovaniemen ja Itä-Lapin maakuntakaavan muistutusten yhteydessä jätettyjä karttapiirroksia ei juuri käsitelty muistutuksia läpikäydessä. Karttapiirrokset koettiin hyödyllisiksi lähinnä vastaajille, jotka pystyivät halutessaan hahmottelemaan ideansa kartalle. Mikkelissä taas saatiin sellaista uutta tietoa, joka ei olisi ollut mahdollista ilman kyselyn karttaominaisuutta. Karttakyselyiden lisäksi nykypäivän suunnittelussa hyödynnetään kuitenkin myös muita osallistumismenetelmiä, jotka tulee huomioida vaikuttavuutta arvioitaessa. Haastateltavat totesivat, että juuri karttakyselystä saadulla tiedolla ei usein ollut muita osallistumismenetelmiä suurempaa tai pienempää vaikutusta lopulliseen kaavaan. Kyselyt toivat kuitenkin uusia aiheita päättäjien tietoon ja yhdessä muiden osallistumismenetelmien kanssa ne voivat vaikuttaa vahvemmin kaavasuunnitteluun.

Karttapohjainen osallistuminen olennainen osa tulevaisuuden suunnittelua

Karttapohjaisten osallistumismenetelmien suosio on kasvanut viimeisen vuosikymmenen aikana. Tulevaisuuden suunnittelussa tullaan todennäköisesti yhä enemmän painottamaan digitaalisuutta ja sen tarjoamat mahdollisuudet tekevät myös osallistumisen helpommaksi. Karttapohjaiset osallistumismenetelmät tarjoavat suunnittelijoille keinon saada runsaasti paikkaan sidottua tietoa asukkaiden arvostuksista ja huolen aiheista. Ne myös kannustavat matalan kynnyksen osallistumista ja laajentavat osallisten joukkoa. Vaikka karttakyselyt eivät voi vielä korvata perinteisiä osallistumismenetelmiä suunnitteluprosesseissa, ne täydentävät toisiaan ja mahdollistavat aktiivisemman osallistumisen ja tietyillä edellytyksillä myös suuremman vaikuttavuuden. Vaikuttavuutta edistää karttakyselyn ajoittaminen suunnitteluprosessin alkuun sekä parempi tiedottaminen tulevan kaavan mittakaavasta ja kohdealueista. Vaikka myöhäisemmässä vaiheessa tehty kysely tuottaa joskus laadukkaampia vastauksia, suunnitteluprosessi on jo usein niin pitkällä, että vastauksien huomioiminen kaavassa on haastavaa. Myös dialogielementtien sisällyttäminen karttatyökaluihin voi lisätä osapuolten ymmärrystä suunnittelun kohteena olevasta hankkeesta ja siihen liittyvistä näkemyksistä.

Kirjoittajat Liina Marttila ja Kirsi Forss

Liina Marttila työskentelee harjoittelijana Suomen ympäristökeskuksessa ja on suunnitellut ja toteuttanut tutkimushaastatteluja artikkelin tutkimushankkeessa. Sähköposti liina.marttila@ymparisto.fi.

Kirsi Forss työskentelee paikkatietoasiantuntijana Mapita Oy:ssä ja on ollut vastuussa artikkelin verkkokyselystä sekä mukana tutkimushaastattelujen suunnittelussa ja toteutuksessa. Sähköposti kirsi@maptionnaire.com.

Researchers and Citizens Co-Design Singapore’s Waterfront

Dr. Johannes Müller and his group at the ETH-Singapore Future Cities Laboratory has recently used Maptionnaire in the “Big Data Informed Urban Design” research project. Citizens as creative contributors to a crowd-informed city is one aspect of their project. In a case study, they empowered Singaporeans to plan a new waterfront neighborhood. This blog continues our series of interviews with researchers working with participatory mapping.

 

Johannes, could you first tell us a bit about your research group?

The Future Cities Laboratory (FCL) is the first program of the Singapore-ETH Centre, an institution established jointly by ETH Zurich and Singapore’s National Research Foundation. In our work, we analyze and develop new strategies to involve citizens in the urban planning process.

 

What was your research project about?

Singapore’s waterfront is undergoing change as the current and centrally located container terminal in Tanjong Pagar will be moved elsewhere after 2027. The master planning of the site is now in progress, but the work is still at an early stage. We used this opportunity to showcase new forms of participatory design. As a research group, we wanted to not only learn how citizens would like to see the area develop, but also observe how they react to different digital participation tools.

Maptionnaire was one of the tools you experimented with. Can you elaborate what you did with it?

We decided to include Maptionnaire, because it is one of the very few products on the market that already contains a design component for regular people and is accessible via the internet.

And the questionnaire we made was a kind of a “Citizen as a Planner” game. Participants could zone the site as they wished by drawing residential, commercial and green areas on a map of Tanjong Pagar. We also asked participants to draw future pedestrian and cycling paths. Finally, people got to browse through pictures of existing examples from Singapore and choose which types of designs for parks, residential blocks, and malls they would prefer to see in the area.

 

What did you learn?

We’re still in the middle of reviewing the answers we received. I can, however, already say that a publicly accessible waterfront, good access to public transportation, and low-rise buildings with neighborhood parks were preferred by the participants.

There were process-related lessons as well. We had planned to organize some face-to-face events linked to the online questionnaire. Unfortunately, we did not manage to have quite as many participants join as we wanted to. What we learned is that reaching out to citizens successfully requires multiple areas of expertise, such as marketing, web design and social science.

 

What was your and the Singaporeans’ experience with Maptionnaire?

We think that the tool was a good choice for getting a sense of the opinion among citizens. Even though our questions were quite openly formulated, participants could clearly share their ideas in a more creative way than conventional survey tools would allow them to.

In general, people liked Maptionnaire because the tool contains elements every participant is familiar with: A map and a survey. Other tools we used in the project work with 3D city models. They turned out to be a bit challenging for some people because 3D models provide an uncommon representation of the existing space, and, hence, are more difficult to comprehend if a low level of detail is given. Our participants preferred tools that are not too abstract and show them a familiar user interference. The simplicity of the elements in Maptionnaire, therefore, was advantageous and motivated people to participate.

From the project management side, I also found Maptionnaire was very easy to use. It’s good that you don’t need specific knowledge about geography or GIS to work with it. You can get your response data automatically in an easily understandable format and further analysis can be done with common software.

The bottom line is that both the citizens and planners liked Maptionnaire because it facilitates the transforming of people’s ideas and opinions into generalized design instructions.

https://ideasfortanjongpagar.com/

Heritage Is Ours – Crowdsourcing Place-Based Memories

Public participation is very important when it comes to built-heritage conservation. Celebrating its importance, as well as the European Year of Culture Heritage 2018, Europe Nostra has published “Heritage is Ours – Citizens Participating in Decision Making”. A book that presents inspiring practices and cases related to heritage participation. These crowdsourcing examples that come from all over Europe tell about citizens’ success on impacting cultural heritage decision-making processes.

One of the articles featured was written by our Development Director, Maarit Kahila, together with Marketta Kyttä and Pilvi Nummi. You can read it below.

 

Crowdsourcing Place-Based Memories

Places as Assemblages

Cultural heritage is an essential and evident part of our living environment. Where people live and move, it is virtually impossible to find places without traces of cultural heritage. Cultural heritage can be broken down into tangible and intangible features. Tangible features cover historical buildings, old town blocks, agricultural landscapes, memorials, and so forth, whereas intangible features are the symbolic meanings, stories, experiences, and other memories that envelope the visible surroundings. Cultural heritage forms an essential part in the creation of unique places. Places as assemblages comprise the various meanings people have applied to the same place at different times. In an optimal situation, the handprint of former generations intertwines with the contemporary living environment in a profound way.

In the era of accelerating urbanization, we tend to homogenize the local surroundings by diminishing the existing valuable features of cultural heritage. Urban planning that seeks answers to ever-growing cities should find new ways to support the development of local assemblages by confirming the uniqueness of places. People’s memories are an important part of the history and identity of a place. Place-based memories, experiences, and opinions provide urban planners with important information that helps them to understand the meanings of places and to gain a sense of the place. In this article, we shed light on how the uniqueness of local assemblages could become more profoundly understood by giving people the opportunity to map their experiences of cultural meaningful environments.

However, the process of identifying valuable cultural heritage sites is usually left to experts. Yet solely expert-based evaluations represent a traditional workflow that neglects the input of local people. We agree that the premise that resident insight should be valued alongside the expert analysis by allowing residents to share their experiences by identifying important new cultural heritage sites, and by evaluating the already observed places. These experiences can either complement the existing database with stories and memories attached to places or provide information on new undiscovered places or buildings.

Maptionnaire survey    visualizing the cultural heritage objects in Nikkilä, Sipoo, Finland. In the survey, respondents were able to view and evaluate the existing cultural heritage sites and recommend new culturally valuable buildings and landscapes.

Maptionnaire survey visualizing the cultural heritage objects in Nikkilä, Sipoo, Finland. In the survey, respondents were able to view and evaluate the existing cultural heritage sites and recommend new culturally valuable buildings and landscapes.

The digital era has enabled the development of new public participation tools and methods. These tools can be roughly divided into ones that enable more effective communication (e.g. different social media tools), the gathering of information from people (e.g web questionnaires and GIS-based mapping tools), and joint design and planning activities (e.g. Geodesign). When it comes to urban planning, these tools enable us to avoid pitfalls in the field of participatory urban planning. Map-based public participation tools (PPGIS) support valuable crowdsourcing information that makes cities wiser. Interaction with citizens not only creates information, but also supports learning and innovation, and instills trust. Maptionnaire is an example of PPGIS that helps cities and other actors to collect, analyze and discuss resident insights into a map. During the last 15 years, cities have started to value and use resident input as an equally important part of their knowledge base for planning.

Interactive GIS-based mapping tools identify the invisible and hidden landscape. A handful of PPGIS projects are also currently being carried out in the field of cultural heritage. In these projects, PPGIS has been used in three different ways:

  1. Allow residents to identify cultural heritage places,

  2. Allow residents to evaluate cultural heritage sites identified by experts, and

  3. Inform residents about cultural heritage

In the village of Nikkilä in southern Finland, residents’ place-based memories and evaluations of cultural heritage objects were crowdsourced using PPGIS and in social media (i.e. Facebook, Twitter, and Instagram). With the help of a questionnaire, information was captured about cultural heritage buildings and culturally significant landscapes to reveal the cultural layers of the small village. Residents were eager to explore the already marked cultural heritage sites as they saw themselves as providing important input for the project through new markings and personal stories.

The “Hanko of memories and dreams” project was implemented as part of an “Academy of Finland”- funded project called CODSGI (Co-Design of Digital Storytelling System with Geographic Information) It was among the very first projects where PPGIS tools were developed to capture the stories and memories from Hanko’s past. As well as the opportunity to mark their written memories and stories on the map, residents were able to leave photos and voice recordings.

In Finland and Norway, two old psychiatric hospital areas were studies using PPGIS. Metropolia Applied Sciences University in Helsinki developed local welfare concept for the old Lapinlahti Hospital site by allowing people to map their current usage as well as new ideas. The project in Norway, called Asker, aimed to transform the existing Dikemark cultural heritage site because the former hospital functions provided scope for the development of a vibrant place where local people could be housed. PPGIS was used as a part of a co-designing process which eventually resulted in an in-depth guidance report for the local authorities.

The results of these projects show that a map-based questionnaire is a functional tool for collecting place-based memories, ideas, and stories. In addition, such tools are a practical way to disseminate valuable knowledge among the local community. PPGIS is also scalable as it can extend from single blocks to whole cities. In the future, it would be fruitful to examine how the results have been taken into account in the planning process. We argue that, instead of monumentalizing cultural heritage, we need to create tangible and intangible solutions that support the identification and strengthening of the local, unique features of particular places.

hanko_survey.png
hanko_survey1.png

The “Hanko of memories and dreams” questionnaire was implemented with Maptionnaire to collect personal stories, pictures and voice recording from Hanko. In the survey, respondents were also encouraged to share their ideas on how to develop Hanko in the future

Authors:

Maarit Kahila-Tani – maarit.kahila@mapita.fi

Marketta Kyttä – marketta.kytta@aalto.fi

Pilvi Nummi – pilvi.nummi@aalto.fi

Source:

Europanostra.fi. (2018). Heritage Is Ours – Citizens Participating in Decision Making. [online] Available at: https://www.europanostra.fi/en/heritage-is-ours-citizens-participating-in-decision-making/ [Accessed 12 Apr. 2018].

Youtube Channel:

https://www.youtube.com/channel/UC1splFQrab66R0aIyIsvlLQ


Using Maptionnaire as a Research Tool at University of Melbourne

The blog post below was written by Adeline Gabriel – a student at the University of Melbourne. Adeline used Maptionnaire as a participatory research tool to map health-related experiences on her campus.

Post written by Adeline Gabriel

I used Maptionnaire software to demonstrate to my university Health Geography class how geospatial technologies could be used effectively to map health-related experiences. In the field of Health Geography, valuable data can often be lost in hordes of raw data sets. The strength of GIS (geographic information systems) like Mapionnnaire is their ability to link layers of data for statistical and spatial analysis and to communicate important correlations, trends, and patterns. In terms of effective visualization, Maptionnaire is an especially interface between real-world experience and diagrammatic representation. Maptionnaire is a strong example of a GIS program that allows for easy geocoding, collecting spatial data from participatory sources and pinpointing them on a map. This not the only GIS function of Maptionnaire, but it is it's most fundamental. Maptionnaire is also a great example of the analytical function of GIS, making it easy to identify correlated data layers.

 

Figure 1 Two of my favorite responses to my Maptionnaire Survey

Figure 1 Two of my favorite responses to my Maptionnaire Survey

My presentation addressed the capabilities and uses of GIS more broadly, focusing on Maptionnaire as a practical example of how GIS can be usefully employed. I created a rudimentary Maptionnaire software to collect qualitative, voluntary data on people’s well-being related experiences around the University of Melbourne campus. It was very similar to the questionnaire used in ‘Maptionnaire Analysis Tool Basics’ tutorial available in the User Guide. I asked for participants to identify locations they had had a positive or negative experience on campus, to describe that experience and to rate the intensity of that experience. By doing so, I was able to demonstrate to my class one means of sourcing data for GIS studies; through voluntary participants. A discussion ensued around the logistics of this form of data collection; one of its strengths is the acquiring clear qualitative data from a community. It has limitations in the accuracy of the public’s mapping abilities. The ethics concerning confidentiality and privacy of that information.

Figure 2 Responses from the Maptionnaire survey of my Health Geography class

Figure 2 Responses from the Maptionnaire survey of my Health Geography class

I found the correlation between Health Geography and GIS like Maptionnaire to be astoundingly evident. GIS has the capacity to clearly communicate patterns and correlations in data, and by doing so has an important role in shaping public policy, urban planning and decisions that affect wider communities. I could envision technology like Maptionnaire being used to identify unsafe or unfriendly parts of a city, to identify a popular place for the site of a health care service or to gauge the effectiveness of parks and public spaces in the well-being of the public. I think many companies, councils or institutions emphasize the importance of wider community input in decision making, but few act effectively on this. Maptionnaire is the perfect program to facilitate this. Although the example study I conducted in the class had relatively few participants and data points (24 respondents and 137 map responses), it would be a very easy process for the University administration to conduct the same survey on a wider scale. At a University with 42,000 students, our individual voice is rarely heard or considered, but each data tag on Maptionnaire is an indication of one of those voices. Programs like this would allow the University to gain important insights into students’ interactions with the campus. My survey, though small already showed clear commonly shared sites of negative or positive experiences; the Student Help Service: all negative experiences, the South Lawn: very positive experiences.  My professor was impressed by my small-scale study and has taken up the suggestion for the Geography faculty to conduct a wider survey of the student body to continue to teach and use geospatial technologies in a collaborative, interactive way. Maptionnaire is one of the most user-friendly, effective and informative platforms to collect Geospatial data so I’m sure they will be seeing more use from the University of Melbourne in the future.

Walkability Data with PPGIS

“Knowledge is power.”

A phrase particularly true in the planning of pedestrian environments. Movement data on active transportation, such walking or cycling, is often difficult to cluster. Its collection is expensive, requires manpower, resources, and new ideas for execution. Nevertheless, the evaluation and improvement of pedestrian environments are familiar terms to many municipal agendas, as well as the aim to increase the pedestrian modal share.

How could data on pedestrian movements be collected in an efficient way, then?

The significant factors in the selection of the walking route are comfort, safety, atmosphere, and accessibility. These factors are all highly subjective. When mapping walkable areas and those harder to access on foot, isn’t it a good idea to ask how the local inhabitants perceive the situation in their neighborhoods?

Let’s take a look at an example!

Kuninkaankolmio is an area at the outskirts of Finland’s capital, Helsinki. The area constitutes of typical peri-urban environments, low-rise residential developments, shopping areas, vast green spaces, and office clusters. Researchers and municipal leaders wanted to know the daily mobility patterns of the inhabitants; where, how and, why do they move?

The chosen method for the data collection was to conduct a PPGIS survey. Respondents were asked to draw on a map of the area where they usually go on foot and tell whether the route feels safe, atmospheric, well-maintained, or the opposite.

The analysis of the data collected tells that inhabitants enjoy going around their neighborhood on foot. Most marked routes were perceived positively and they cover the area at large. Negatively marked routes were clustered close to the train stations, which signals a need for the planners to look carefully at some spots.

Interestingly enough, some routes drawn revealed secrets of the neighborhood. Hidden shortcuts that the planners may not know about, but that are important for the pedestrian mobility of the area. When studying pedestrian movement, the PPGIS method can reveal insight about the mobility possibilities known only to those living in an area.

The picture shows Kuninkaankolmio where the research was conducted. Due to the picture being quite old, the quality is not as good. We apologize for that.

The picture shows Kuninkaankolmio where the research was conducted. Due to the picture being quite old, the quality is not as good. We apologize for that.

My thesis on Kuninkaankolmio can be accessed here. Unfortunately, it’s only available in Finnish at the moment. If you would like to know more, please send me an email at veera@maptionnaire.com

I am happy to discuss about the topic.


Banner picture by Vidar Nordli-Mathisen